Aarrepurkkeja luonnosta!

Mikäs olisikaan hauskempaa kuin keräillä kaikenlaisia jänniä juttuja luonnosta siellä retkeillessään! Green Care -maailman uupumaton klassikko onkin pilttipurkki, jota voidaan muuntaa vaikka millaisten keräilyjen kohteeksi. Kerätäänkö purkkiin värejä, aistituntemuksia, muistoja, symboleja vai ihan vaan mustikoita?

Rakentelin arkillisen erilaisia etikettejä, joista pieni retkeilijä voi nyt valita omansa ja lähteä motivoituneena luontoon tutkimaan mitä purkkiinsa löytäisi. Talvi ja hanki vähän ehkä rajoittaa näin tammikuussa, mutta aina voi vähän kaivella tai sitten laittaa idean korvan taakse ja odotella kesää!

Kerätessäsi talvisesta luonnosta vaikkapa naavaa muista, ettei puista saa ottaa. Maastakin löytää.

Tulostettavan tiedoston voi ladata tästä tekstin alta. Näitä voi käyttää myös pelkkinä alkuinnostuksen ruokkijoina ja tuunata omia erilaisia etikettejä, sellainen piirustusprojekti sopii hyvin talveenkin.

Kysymyksiä luontosuhteellesi

Huomenna hypätään vihreiden ajatusten mereen, kun Green Care Finland ry:n vuotuiset ja valtakunnalliset Green Care -päivät koittavat. Olen siellä ilolla ja kunnialla vetämässä yhtä luontovoiman työpajoista, ja vähän sen tueksikin rakensin tällaisen materiaalin kaikkien käyttöön. Kuinka sinun luontosuhteesi voi? Oletko ajatellut koko asiaa? Saatko siltä tarpeeksi huomiota, tykkäätkö koko luonnosta? Mistä siinä tykkäät ja mitä siltä tarvitset? Huomaatko itse koko tyyppiä?

Tästä tekstin alta voit tulostaa 32 korttia, joiden avulla voit itseksesi, tuttujen kanssa, asiakkaiden kanssa tai muussa ryhmässä pohtia luonnon olemassaoloa ja merkitystä sinun elämässäsi. Ehdotan, että leikkaat ja laminoit ne ja otat mukaasi metsään porukkasi kanssa. Arpokaa kysymyksiä, piilottakaa niitä tai valitkaa toisillenne.

Jos ryhmäsi on sellainen, ettei luontoon meneminen ole vaihtoehto, niin keräile koriin erilaisissa maastoissa olevia materiaaleja hypisteltäväksi samalla kun käytte korttien sisältöjä läpi mukavasti pöydän ääressä kahvikupin ja villasukkien kanssa. Materiaaleja voisi etsiä vaikkapa metsästä, pihasta, ojasta, pellonreunasta, rannasta ja kukkapenkistä, toki jokamiehenoikeudet mielessä pitäen.

Oikein innostavia ja ajatuksia avartavia luontosuhteenherättelyhetkiä sinulle! Omaan ja ammatilliseen käyttöön:

Iso murhe vai pikku juttu?

Se on hankala kysymys ja totuus on jokaiselle vähän erilainen. Etenkin, jos kyseessä on pieni ihminen, jonka itsesäätelytaidot vasta kehittyvät.

Tämän tekstin lopusta voit tulostaa 15 mustavalkokuvituksena tehtyä korttia, jotka kertovat arjen murheista. Mukana on myös tyhjiä kortteja omille projekteille. Kortit sopivat uhmaikäisestä pieneen koululaiseen, mutta katso itse mitä olet mieltä että passaako sinulle? Korttien alareunaan on laitettu symbolisarja, joiden avulla voi vähän isompien draamailijoiden kanssa miettiä, että liittyykö kuvan tunnetila tai aihe tunteisiin, oikeaan vaaraan, rahaan ja materiaan vai johonkin ihan muuhun? Näitä voisi myös porukalla väritellä.

Nämä pienen lapsen arjen tasolla isoista murheista ja loppujen lopuksi pienistä jutuista kertovat kortit on omistettu kaikille niille lapsille, joille jokainen vastoinkäyminen tuntuu ainakin vuorelta. Ehkäpä kuvien avulla voisi vähän jutella ja pohdiskella, että selviäisikö kyseisestä surkeuden huipusta vaikkapa halauksella tai tiskirätillä? Pikku hiljaa me kaikki opimme, että itkupotkuraivari ei aina ole se ainoa tie, vaikka sillekin on ehdottomasti paikkansa.

Alla olevasta linkistä voit ladata tulostettavan pdf:n omaan tai ammatilliseen käyttöön. Ja muuten: Tästä sarjasta on olemassa myös osittain väritetty vähän pirteämpi tiedosto, voit valita kumman haluat tulostaa tulostimestasikin riippuen. Tervetuloa seurailemaan Latvarellia! Sekasoppaisa kattaus taidetta, kuvia, menetelmiä, Green Care -juttuja ja erilaisia ideoita!

Millainen asento, sellainen tunne? Keho tuntee -piirtelytehtävä kaikille tunteellisille

Piirtelytehtävän ideana on lisätä piirroshahmolle sellainen ilme, joka mielestäsi sopii hahmon asentoon.

Nyt on ollut nenän edessä useampikin otsikko, jossa peräänkuulutetaan kehossa asuvia tunteita, oman kehoyhteyden tunnistamista ja oman voinnin kuulostelua kokonaisvaltaisemmin ylipäätään. Itsehän olen tässä asiassa aivan retuperällä: Hampaat irvessä mennään ja väitetään sitä hymyksi kunnes flunssa kaataa ja sanoo että seis, senkin tomppeli! Tietoahan tästä aiheesta on saatavilla paljonkin, mutta käytännön soveltaminen…siihen se yleensä kaatuu.

Nyt tein avuksi itselleni ja kaikille muillekin maailman irvikissoille piirustustehtävän. Tämän voisi ajatella sopivan pienille tai keskikokoisille koululaisille, mutta haastaa tämä aikuistakin. Pienemmille tämä voisi toimi porttiteoriana tunteiden maailmaan, saa piirrellä naamoja ja ehkä joku yhteys syttyy, mutta matka on tärkeämpi kuin päämäärä.

Tulosta siis Keho tuntee -piirtelytehtävä! Voit käyttää tiedostoa ammatillisiin tai yksityisiin tarkoitusperiin. Piirtelytehtävän ideana on lisätä piirroshahmolle sellainen ilme, joka mielestäsi sopii hahmon asentoon. Mieti siis hetki mistä kaikesta asento voisi kertoa? Jokaisella tyypillä on myös oma laatikko, johon kirjoituksen maailmaan päässeet voivat keksiä useampia tunnesanoja, jotka sopisivat piirrettyyn tyyppiin. Laatikkoon voisi myös vaikkapa piirtää jonkun täydentävän kuvan, joka kertoo meille hieman lisää siitä mitä on ehkä tapahtunut. Ai, onko tyypillä mielestäsi maha kipeä ja huono olo? No siinä tapauksessa laatikkoon voisi piirtää pilaantuneen omenan.

Minusta on hauska tehdä tällaisia piirustuspohjia, jotka eivät neuvo tai ohjaa liikaa, sillä silloin ne tuotokset kertovat meille piirtäjän maailmankuvasta, ajatuksista, tavasta hahmottaa asentoja ja tunteita, huumorintajusta ja kyvyistä tulkita kuvia. Kehotankin kaikkia piirtämään rennolla otteella, ei liian ryppyotsaisesti, mielikuvitus matkassa on aina hauskempi piirtää!

Lataa tästä toinen sivu tai molemmat, sivu 1 on ehkäpä hieman helpompi:

Älä ajattele ankkaa!

Tässä on kaikkien aivojen riesa ja mielikuvituksen kamppi! Älä ajattele… -tehtävä! Sillä onhan se varmaa, että hidas ihminen ei ehdi hallita aivojaan, jos joku sanoo, että ”älä ajattele ankkaa!”.

Latvarellin tehtäväpohjassa liikutaan myös mielikuvituksen, aistien, abstraktin ajattelun ja muistamisen tasolla. Voiko ajatuksen voimalla tuntea tuoksuja? Entä tuntoaistimuksia? Kuinka monta asiaa aivot voivat piirtää esiin pään sisällä? Vai osaatko kuvitella kumppareissa kulkevan kissan, jolla on vihreäkeltainen sateenvarjo, ämpäri kädessä ja ämpäri täynnä silakoita? Entä jos kysytään tunneasioista: Älä ajattele parasta ystävääsi!? Paljastavatko aivot todelliset tunteet salamannopeasti?

Latvarellin Älä ajattele -pohja on pelkkä alkusoitto. Keksikää itse lisää teille sopivimpia. Hokekaa ja hakekaa ensin riittävästi yksinkertaisia ankkoja, autoja, palloja ja lapioita ja sitten ajatusketjuihin voi lisätä värejä, yksityiskohtia, tekemisiä ja kummallisia viritelmiä. Keksikää tehtäviä myös ryhmässä toisillenne, kokeilkaa kuka saa mehevimmät naurut aikaiseksi hullunkurisellä yhdistelmällä?

Samalla kun tätä ajatteluasiaa mietiskelee, niin voi tutkia erilaisia tapoja ajatella. Minä esimerkiksi ajattelen kuvina, mutta poikani ajattelee sanoina ja kirjaimina. Joku ajattelee jopa kaavioina, olen kuullut. Miten teidän porukassa ajatukset hahmottuu pään sisällä?

Aikuisille varoituksen sana. Tämä saattaa jossain kohtaa käydä rasittavaksi, mutta pieni aivojen venyttely tekee kuitenkin kaikille hyvää! Lataa tästä omaan tai ammatilliseen käyttöön:

Ötönoppa – arvoituksellisten öttiäisten rakentelugeneraattori

Joskus viime vuonna tykästyin kehittelemään piirtelijöille taulukoita, joissa luotiin hahmoja nopan avulla. Nyt kun kevätlinnut laulaa ja rikkaruohot kurkkii, niin ei sitä malta olla sisällä ollenkaan. Ulos voi nyt alla olevasta tiedostoliitteestä ladata mukaansa Ötönopan.

Tulostettavan taulukon ja nopan avulla voi lähteä rakentelemaan ulos ötököitä ja katsoa millaisia tulee! Taulukossa on kahta numeroa vastaamassa aina kaksi eri luonnonmateriaalia, jotta ei etsimisestä ei tule liian hankalaa erilaisissa luontoympäristöissä. Näiden rakentelu vaatii varmasti pientä luovuutta ja hahmotusta. Samalla saa tutkia mitä ulkoa löytyy ja tunnistaa erilaisia asioita.

Muistakaahan ne jokamiehenoikeudet! Jos se on kiinni, sitä ei voi ottaa :D.

Moni varmaan miettii, että voisiko ne fontit olla vähän selkeämpiä ja laitettu vaikkapa tietokoneella. Voisi ne, mutta käsin piirtäminen on sata kertaa hauskempaa.

Lataa ötönoppasi omaan tai ammatilliseen käyttöön tästä. Ja tervetuloa seurailemaan Instaan tai Facebookiin @latvarelli.

Legoukkelit retkellä ja muita valokuvia

Olemme tässä hurahtaneet aika ajoin tuijottelemaan Instagramissa legovalokuvaajia, nimenomaan niitä sellaisia, jotka rakentavat tyyppejä ja skenaarioita luontoyhteyteen ja saavat aikaan todella hienoja tunnelmia. Kevät tuli, lumi suli ja Lego-ukkelikin saattoi jo sanoa puli puli. Siksi lähdimme kokeilemaan varsin nopealla ja matalalla kynnyksellä legovalokuvausta kotimetsään. Lapset x 3 nappasivat haluamansa keskushenkilöt matkaan kannelliseen rasiaan (!) (arvaatteko miksi huutomerkki?) ja lähtivät vapaasti toteuttamaan itseään pelkästään Instagramista saamiensa visuaalisten tärppien innoittamina.

Tämä oli kyllä innostavaa ja hauskaa puuhaa, sekä leikin että luovuuden että kasvattajan kokeman hyödyllisyyden kautta. Kuvien tapahtumien rakentelu oli innostavaa ja kannusti lapsia kehittämään omaa tarinaansa: kuin itsestään syntyi juonia, jatkotapahtumia ja mielikuvia maaston käytöstä. Visuaalinen maailma muuttui siis tarinallisuudeksi, jonka punaista lankaa rakensi lapsi itse.

Toisena näkökulmana syntyi minäkeskeistä kerrontaa: Tyyppi olikin valokuvien rakentaja itse. Ukkeli meni istumaan kannon päälle, vaeltelemaan vuoristoon ja lämmittelemään saunaan ilta-auringon loisteessa. Tekemään sellaisia asioita, jotka tekisivät hahmon luojankin onnelliseksi. Kuvista syntyi hyvää mieltä, mutta niiden rakentaminen oli hyvin vakava asia, johon ei auttanut aikuisen mennä säätämään omiaan.

Väkisinkin tuli mieleen tässä yhtymäkohdat voimauttavaan valokuvaukseen, jota olen opiskellut aikoja sitten, mutta käyttänyt oppimaani harvakseltaan. Tässäkin oltiin hienossa ja jatkuvassa vuorovaikutuksessa kuvan rakentajan ja valokuvaajan välillä. Legoukkeleiden asettelijat tarkistivat kuvat joka välissä ja pyysivät korjaamaan kuvakulmia, jotta tarina olisi juuri oikeannäköinen ja tuottaisi heille onnistumisen kokemuksen. Jatkossa kokeillaan kyllä kuvan näppäämistä ihan itse, mutta vielä näin kuralätäköiden aikaan en ottanut riskiä kameran kohtalosta. Itse kuvista tuli mielestäni kertovia ja hienoja, mutta tärkeimpänä antina pidän itse kuvan rakentamiseen liittyvän tarinan luomista ja innostusta, joka sai jo suunnittelemaan jatko-osia.

Mukana oli myös se pienin pahnanpohjimmainen, joka rakensi kuviaan leikin kautta, mutta oli hyvin tyytyväinen onnistuessaan luomaan kauniin ja harmonisen kuvan ponien piknikistä. Hänen tarinansa oli vielä päivärytmin ja arkeen kuuluvien rutiinien tarinaa, mutta se oli aika hauskaa seurattavaa kuinka pieni leikki-ikäinenkin osasi rakentaa loogista kuvastoa omasta arjestaan.

Lähtekää tekin kokeilemaan legoilla, muovieläimillä, prinsessoilla tai millä keksittekään. Lämmin suositus!

Taidokkaita toukkia taitojen hahmottamisen avuksi lapsille

Missä sinä olet hyvä? Mitä sinä osaat? Oletko omasta mielestäsi enemmän tekijätyyppiä vai pohdiskelija? Tykkäätkö liikkua tai ilmaista itseäsi? Keikutko kantojen päällä kauemmin kuin muut tai osaatko aivan erityisen hyvin pysähtyä auringonlaskun äärelle? Ovatko sinun huipputaitosi sellaisia, jotka näkyy tai kuuluu jo kauas vai huomaako ne vasta pidemmän tuntemisen jälkeen?

Entäpä muut ihmiset lähelläsi: Millaisia taitoja he sinussa näkevät? Tai miten sinä näet kaverin vierelläsi? Mitkä taidot olisivat sellaisia, joita ehdottomasti haluaisit opetella lisää? Mikä sinua ei kertakaikkiaan oikein kiinnosta? Tai onko jokin tekemisen aihe, josta saat harmaita hiuksia ja näppylöitä?

Latvarellin Taidokkaat toukat -kotikutoinen korttisarja avaa ammatilliseen tai yksityiseen käyttöön 33 leikki-ikäisen tai koululaisen perustouhua. Voit tulostaa kortit, leikata ja laminoida ja ottaa tueksi silloin, kun haluat vähän visuaalista apua lapsen tai lapsiryhmän taitojen kartoittamiseen.

Alkunsa toukat saivat ihan kotona tapahtuneesta hetkestä, kun 9-vuotias piti ihan mahdottomana vastata kysymykseen ”missä sinä olet hyvä?”. Mieleen tuli pelkkiä humpuukeja ja älämölöjä, mutta kuvien kautta ne tuppisuutkin usein alkavat vähintään sulkemaan pois kiinnostuksen aiheitaan. Koko korttisarjasta oli alussa hankalaa valikoida, kun oma itsetuntemus on vasta rakentumassa, mutta kortteja saattoi asettaa myös muutaman riveihin, joista lapsi valitsi sen parhaiten hallussa olevan taitonsa.

Latvarelli on Tampereen pohjoisessa kolkassa asustava yhden naisen yritys. Latvarelli yhdistää taidetta, luovuutta ja luontoa Green Care -otteella, mutta nämä vuorovaikutusta tukevat menetelmät ovat myös lähellä sydäntä ja blogista niitä löytyy matkan varrelta ammatilliseen tai yksityiseen käyttöön.

Askartele Luonnon Lemmenlinssi kaikille ulkoilunkipeille ystävänpäivään!

Ystävänpäivä. Se oli niin ihanaa kun oltiin vielä ala-asteella. Halisydämiä, askarteluja, kortteja, kimalletta, naamiaisasuja ja salaisia posteja. Nykypäivänä taitaa käydä minullekin niin, että ystävät kuitataan giffeillä ja lapset pullapussilla. Jotenkin ei enää jaksa sitä krääsäosuutta, vaikka periaatteessa itse päivä onkin minusta oikein kiva asia.

Mutta ystävänpäivänä, kuten muinakin päivinä, mennään joka tapauksessa pihalle! Niin voihan sitä silläkin tavalla juhlistaa, että havainnoi ystäväämme luontoa yhdessä oman ystävän tai pikku porukan kanssa. Ylitin itseni askarteluasiassa ja kehittelin Luonnon Lemmenlinssin. Tarvitset vain teippiä, vessapaperirullan per osallistuja sekä sakset, niin voitte kaikki kokea maailmaa erityisen sydämellisellä tavalla.

Pikaohjeet linssin valmistukseen.

Luonnon lemmenlinssi on siis paperirullaan kiinnitetty musta paperin pala, johon on leikattu sydämen muotoinen aukko. Kuvasta voit katsoa kuinka minä sen toteutin. Sitähän voisi vielä koristella aivan ihastuttavaksi, mutta tosiasia on, että lumivauriot saattavat vetistää upeat toteutukset.

Linssin idea on sellainen, että yhdessä kaverin kanssa tai porukalla mennään ulos etsimään mahdollisimman monia erilaisia sydämiä linssin avulla, Erilaisuutta tuovat värit, pinnat, valoisuudet, kuviot ja muut luonnossa esiintyvät struktuurit. Tämän kirjoituksen lopusta voit tulostaa rastitehtävä pdf:n, jossa on esitelty 12 erilaista sydäntä, niitä voitte etsiskellä. Voitte myös etsiä omaa lempisydänmaisemaa, mikä on katsojan silmään kaikista kaunein. Tai isompien kanssa liittää rullan kännykän kameraan, ja tehdä kuvakokoelmia erilaisista sydämistä, siitäkin on kuva tässä alla.

Kännykän kameran läpi kuvatessa on hyvä tehdä kaverin kanssa yhteistyötä, sillä kädet meinaavat loppua kesken. Huomatkaa tarkentaa kameran kuva sinne sydämeen, niin saatte esille yksityiskohtia.

Muistakaa ottaa mukaan lempeyttä ja ystävällistä mieltä, sillä talven aika on värimaailmaltaan aika haastava, otatte sitten kesällä uusiksi ja muistelette miten ratkaisitte värihaasteet lumiseen aikaan. Sydämellistä ystävänpäivää ja muistakaa katsoa luontoa sillä silmällä!

Tästä voit ladata tulostettavan pdf-tiedoston Luonnon Lemmenlinssiä varten yksityiseen tai ammatilliseen käyttöön:

Keittiökemiaa ja juhlatunnelmia

Minun syntymäpäivieni aihe on kemia. Tämä julistus tehtiin viime vuoden puolella ja tammikuulle pärähti juhlapäivä kalenteriin. Ja pakkohan oli ottaa aiheesta koppia, olihan tuleva sankari jo henkisesti täysin valmistautunut siihen, että syntymäpäivät ovat suuri pettymys. Viime vuoden juhlat pilasi koronarajoitukset ja nyt ovat varmaan kaikki jo hänet unohtaneet. Heti nousi mieleeni yksi hyvä syy pitää kemialliset juhlat: Sopii erinomaisesti tilaisuuteen, jossa tulevia tieteilijöitä on paikalla vain kourallinen. Meillä vieraita taisi olla neljä, ja se oli juuri sopiva määrä tähän ponnistukseen. Mutta mitä siellä keittiökemiallisissa juhlissa voisi sitten tapahtua? Siitä kerron teille meidän versiomme nyt. Ja valitan jo etukäteen valokuvien vauhdikasta laatua, oli kädet täynnä. Koko ajan. Valmistaudu siihen, jos aiot seurata jäljissämme.

Puhutaanpa ensin hieman varustautumisesta. Tämä keittiökemiatouhu on hirvittävän hauskaa, opettavaista ja kekseliästä, mutta lähtee aina ihan hanskasta. Jos siis mietit onko vahakangasliina liian mauton muuhun sisustukseen, niin hetkeäkään en katunut sen laittamista. Kamalaa on, jos joka välissä pitää varoa sotkemista (koska se on mahdotonta) tai vaatteiden likaantumista. Kakkoset päälle ykköstason juhliin siis. Meidän juhlissa oli pääosin eskareita, joista suurin osa osasi jo lutata omatoimisesti, etenkin jos oli aiemmin tehnyt jotain vastaavaa, mutta osa tarvitsi apua. Erityisen hyödyllisiksi koin keskelle pöytää asetetut kaksi isompaa astiaa, joista toisessa oli puhdasta vettä huuhteluun ja toinen oli jätekemikaaleille, joita kemistien kokeiluista syntyi. Aikaa olisi tarvittu loputtomiin, tunti nyt vähintään ja senkin jälkeen osa jäi vielä omatoimisiin testailuihin pöydän äärelle.

Oli kädet täynnä. Koko ajan. Valmistaudu siihen, jos aiot seurata jäljissämme.

Juhlien alussa jokainen pääsi perinteisen onginnan pariin. Onkimispussista tuli kieltä värjäävien ja poksuvien karkkien sekä muiden olennaisuuksien lisäksi jokaiselle oma pipetti, pieni suppilo ja muovipullo testejä varten. Ja koska detaljit tekevät juhlan, sai jokainen myös oman tiedemiespassin, joka aluksi oli piilotettu raaputustarran alle. Kolikon avulla saattoi paljastaa oman tiedehahmonsa vahvuudet ja mielenkiinnon kohteet.

Näiden varusteiden kanssa kirmasimme pöydän ääreen tekemään kemiallisia kokeitamme sankarin valitsemassa järjestyksessä. Puolet hauskuudestahan on se oma kokeilu ja testailu, joten sille kannattaa antaa viimeistään lopussa aikaa. Seuraavaksi kerron teille itse testeistä, joita me teimme ja voitte ottaa tästä vinkkiä:

  1. PH -testit. Klassikko kemiantunneilta. Tässä kokeessa saadaan nesteen väri vaihtumaan happamuuden ja emäksisyyden vaihtelun kautta. Perusliemenä eli indikaattorinesteenä toimii punakaalimehu. Sitä saa vaikkapa niin, että suikaloi vajaan puolikkaan punakaalin kulhoon ja kaataa kiehahtanutta vettä litran verran päälle. Hetken liottuaan neste on muuttunut ihanan violetiksi ja tyrmäävän tuoksuvaiseksi testinesteeksi. Kun tätä lientä kaataa testipulloon, saa sen värin muuttumaan happamilla ja emäksisillä aineilla. Me kokeilimme sitruunamehulla, etikalla, ruokasoodalla ja pesuaineella. Osa kokeili myös ihan kaikkea sekaisin, että saako väriä palautumaan takaisin muuttamalla ph:ta. Enpä muista miten kävi. Tämä oli sankarin oma suurin toive ja suosikki. Ja koko joukko oli innosta tohkeissaan, kun sai testailla oikealla pipetillä.
  2. Karkkisateenkaari. Tarvitaan kourallinen Skittles-karkkeja ja laakea lautanen. Ehkä kuitenkin hyvä, jos reunat kohoavat hiukan ylöspäin. Tässä kokeessa lapset asettivat yhteisiin rinkeihin karkkeja. En raaskinut antaa jokaiselle omaa, koska kamalaa laittaa karkkia roskiin. Ja vielä kamalampaa syödä ne testin jälkeen. Kun kehä oli valmis, kaadoin varovasti vettä lautasen keskelle kunnes karkkien pohjat uivat vedessä. Sitten piti odottaa ehkä 15 sekuntia ja simsalabim! Upea värikaruselli liukeni lautasen keskelle. Joku keksi jälkeenpäin tehdä siihen hammastikulla pyörteitä, toinen upotti palan poretabletista ja sai aikaan ruskeaa liejua. Tämä kokeilu on siitä hyvä, että siinä menee vain hetki ja se on hyvin yksinkertainen toteuttaa.
  3. Glitter-kuohu. Lasten lemmikki, oma suhteeni on hieman ristiriitainen. Jokainen sai parin kanssa purkin kannen tai muun pienen kupposen, jonka pohjalla oli pari teelusikallista ruokasoodaa. Sitten nämä taiteilijatieteilijät kuorruttivat soodansa kaikilla erilaisilla glittereillä (irtoglitteriä, ei liimaa) niin että sooda peittyi. Kun tämä oli tehty, saivat he varovasti pipetilla lisätä kuppiinsa etikkaa. Sooda ja etikka yhdessä synnyttivät kuohun, joka sai glitterit helmeilemään kaikissa valoissaan ja ihastuneet huokailut täyttivät keittiön pöytämme. Mutta sitten se ristiriitainen osuus. Siivous. Tämä tökötti aiheutti minulle harmaita hiuksia, sillä sitä oli sitten joka paikassa. Ja yhdessä ruokaöljyn kanssa se muodosti liiton, jota mikään pesuaine ei oikein tuntunut voittavan. Ratkaisu: Tehkää kertakäyttöastioihin, tai valuttakaa glitterit vaikka suodatinpussiin. Eikä nämäkään keinot mitään ratkaisuja tässä sopassa ole. Viemäriin en laskisi, enkä luontoon!
  4. Värikerrokset. Tätä testiä emme ehtineet tekemään juhlissa, vaan after partyissa pienen ja valikoidun joukon kanssa. Tämä olikin vaan hyvä asia, sillä värikerrosten tekeminen vaatii keskittymistä ja hengityksenpidättelyä, juhlaväki oli ehkä molemmissa altavastaajina. Olin tehnyt pulloihin sokerilientä, joissa sokerin määrä vaihteli suhteessa nesteeseen. Tökötein oli ehkä suhteessa 70% sokeria, 30% vettä, seuraava 50% -50% ja laihin liuos noin 30% sokeria ja 70% vettä. Värjäsin nämä vesiväreillä ja merkkasin pullot. Sokerinesteet valutettiin varovasti reunaa pitkin koeputkeen niin, että tihein siirappi tuli pohjalle, vetisemmät järjestyksessä päälle. Koska nesteiden tiheys vaihteli, eivät ne sekoittuneet vaan syntyi kauniita värikerroksia. Sokeriliuokset toimivat parhaiten, kun ne saivat muhia rauhassa ihan pari päivää hyllyn päällä, hätäisesti tehdyt meinasivat sekoittua helpommin. Mutta tämä oli selvästi taitotasoltaan vaativampi homma.
  5. Laavalamppu. Todellinen shown pysäyttäjä ja juhlien huipennus. Jokainen lapsonen pesi tahmean pullonsa ja täytti sen liki puoliväliin vedellä. Sitten he värjäsivät pensselin ja vesivärien avulla itselleen juuri sopivan taikaliemen. Tähän päälle aikuinen kaatoi melkein yhtä paljon kuin nestettä kaupan edullisinta ruokaöljyä. Nyt alkoi hauskuus: Kun pulloon pudotti pieniä herneen kokoisia paloja vitamiiniporetabletista, alkoi se porista pullossa ja puskea kuplia öljyn läpi saaden aikaan laavalamppuefektejä ja miniavaruusmyrskyjä. Tätä jaksoi tehdä vaikka kuinka kauan, mutta valitettavasti sama päti myös loppusiivoukseen. Ehkäpä kuitenkin se oli sen arvoista.
Laavalampun poreita, sokeriliemiä ja värejä koeputkessa.

Joku keksi jälkeenpäin tehdä siihen hammastikulla pyörteitä, toinen upotti palan poretabletista ja sai aikaan ruskeaa liejua.

Keittiökemiaa kaipaillaan meillä vielä nyt helmikuussakin, ja kivi vieri sydämeltä, kun syntymäpäivien pettymyksen pelko vaihtui kokemukseen parhaista juhlista ikinä. Vaatiihan tällainen rypistys aina aikuiselta ylimääräistä vaivannäköä, mutta toisaalta se taitaa välillä kuulua vanhemmuuteen vahvistaa lapsen itsetuntoa hyvillä jaetuilla kokemuksilla ja osoittaa että hänen pienet mielipiteensä ovat hyviä ja tärkeitä.

Karkkisateenkaaret.