Rajoja ja velvollisuuksia

Tänään olisi ollut paljon kaikkea muutakin hommaa, mutta tämä aihe on pyörinyt mielessä viime aikoina. Rajojen vetäminen ja vaatimuksien esittäminen. Se tuntuu olevan vanhempana olemisen tarkoitus, kun lapset saavuttavat tietyn iän. Ja se on aika nuivaa hommaa, olla ikuinen ilonpilaaja ja järjen ääni, taistella värikynäpaketilla Play-kauppaa vastaan. Mutta erityisesti kuluineiden viikkojen uutisointien jälkeen, olen entistä varmempi, että rajojen vetäminen tässä ajassa ja maailmassa on parasta, mitä lapsilleni voin antaa, sillä rajat auttavat minua pysymään arjen kulmakivenä.

Lapsista moni voi huonosti, ja uskallan väittää että monella lapsella on liikaa lautasellaan, kun sinne mahtuu koko digitaalinen maailma, sota, koronan jälkivaikutukset, sekä vanhemmat joiden työelämä on niin hektistä että mukavien asioiden tekemisen ja harrastamisen malli ei siirry kuten ennen jatkuvan tavoitettavissa olemisen aikaa. Lapset ovat kriittisiä ja herkkiä, eivät ehkä aina kerro kaikkea mitä kokevat ja vanhemmatkin ehkäpä joskus kompensoivat omaa läsnäolon puutettaan kivoilla digitaalisilla lisäosilla. Minä myös.

Kun arjessa on liikaa kaikkea koko ajan, ovat rajat minulle vanhempana tuki ja turva. Minun ei tarvitse huutaa ja rähjätä, kun teolla on seuraus, vastuiden välttelyllä vähenevät ne mukavuudet ja koneet sammuvat itsestään ajan tullessa täyteen. Hintana tälle on tietynlainen tiukkapipon maine ja epäreiluus, mutta kestän sen kyllä. Hankalaa on joskus se, että lapset vertailevat mitä toisissa perheissä saa tai mitä ostetaan. Pienen kulttuurialan yrittäjän rahapussi ei veny hirveisiin hankintoihin, mutta saatanpa joskus pitää iltapäivän vapaata ja viedä Saleen jätskille.

Rajojen vetäminen tässä ajassa ja maailmassa on parasta, mitä lapsilleni voin antaa, sillä rajat auttavat minua pysymään arjen kulmakivenä.

Vanhemmat ovat ehkä aika hiljaisia näistä rajojen vetämisistä. Siitä on tullut perheiden oma salaisuus, että kuinka paljon sallitaan mitäkin. Peliajoistakin puhutaan yleisellä tasolla, mutta aika harva toteaa että annan lasteni pelata liikaa. Tai että meillä syödään enemmän lihaa kuin kasviksia. Tämä hiljaisuus minua hieman huolettaa: Lasten arkeen kohdistuu paljon painetta ja kritiikkiä, lapset kasvavat enemmän nopeasti kuin hitaasti ja aika yksin se äiti, isä tai muu vanhempi joutuu tasapainoilemaan aallokossa. Voisiko näitä aiheita kohdata jotenkin lempeämmin?

Mutta jos sinä tuskailet rajojen ja velvollisuuksien viidakossa, niin voit kokeilla tätä rakentelemaani mittaria. Kolmen värikynän avulla saat nopean kokonaisvilkaisun siihen, toteutatko vanhempana rajojen vetoa omien arvojesi mukaisesti, vai haluatko muutosta?

Lisää Latvarellin ilmaisia materiaaleja löydät osoitteesta www.latvarelli.fi ja uusimmat tuulet puhaltavat instassa @latvarelli

Latvarellin mustavalkoinen kahden sivun pdf-tuloste on tarkoitettu kaikkien iloksi omaan tai ammatilliseen käyttöön:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *